Elämäni hevonen

Hei taas, (näin omaan tapaani puolen vuoden postaustauon jälkeen...eihän tämä kyllä mikään aktiivisuuden huippu olekkaan).

Nyt tämän vuoden puolella, kun ei taas ole ollut sitä omaa vuokrahevosta on tullut mietittyä miten ihania vuokrahevosia mun kaikki vuokrikset ovat olleet ja kuinka onnellinen olisin, jos vielä saisin olla niiden kanssa edes hetken. 

Kaikki lähti siitä, kun vuonna 2013 tapasin ensimmäisen vuokraponini Falinen. Vuokrasin Falinea parin vuoden ajan ja samalla muita tallin poneja tuli ratsastettua. En käynyt kuin maastossa poneilla, kunnes sitten metsässä yksi syksy päästiin menemään uralla yhdellä aukealla ja silloin sain ekaa kertaa heppaillessa niin hyvän fiiliksen siitä, että sain Falinen menemään eteen alas! Siitä lähtien Faline on ollut yksi mun suosikki poneista, koska se opetti mulle niin paljon. Seuraavana kesänä sain sen menemään peräänannossa, joka oli sekin aivan ensimmäinen kerta mulle ja silloin olin ihan onneni kukkuloilla. Tämä kesä kuitenkin loppui todella nopeasti ja Faline myytiin pois, jolloin jäin vaille vuokraheppaa.

Tämän jälkeen tuli kierreltyä talleja, kunnes sitten keväällä 2015 helmikuussa sitten löysin vasta aloittaneen tallin, jossa oli vuokraustoimintaa. Sieltä sitten valitsin Jopenterin eli Jopon ja sitten sovittiin kokeilu.

Ekalla kerralla Jopo oli todella muhku ja vähän pelottavan oloinen jostakin syystä, mutta päätin sitten kuitenkin tehdä vuokrasopimuksen vaikka en ihan varma asiasta ollutkaan. Kun menin tallille toisen kerran niin tiesin, että ei ollut virhe aloittaa tutustuminen Jopoon. Hänestä tuli nopeasti se elämäni hevonen, vaikka oli välillä vähän oikukas ja laiska. Mielestäni oltiin niin hyvä pari ja meillä oli aina hauskaa. Saatiin siltä tallilta ystäviäkin. Kun sitten yksi päivä kuulin että talli lopettaa ja Jopo myydään niin viimeisillä kerroilla hepoa harjatessa itketti kyllä niin paljon. En ollut valmis luopumaan Joposta, mutta enhän minä siihen pystynyt vaikuttamaan. Jopo asuu tällä hetkellä Vantaalla Tolkinkylän Ratsastuskoulussa ja on ollut aikomuksena sitä mennä katsomaan ja ratsastamaan monet kerrat, mutta sekin on niin kaukana, ettei sinne päin ole paljoakaan ajoa. Nyt kun opiskelupaikkaa ei ole niin ihan hyvin voisin lähteä tämän vuoden puolella vielä käymään Vantaalla <3.

Tämän jälkeen siirryin toiseen kertaan Laku Stallille ratsastamaan ja siellä lempiponiksi kehkeytyi Didi ja ehdoton suosikki heppa Riepu, joka on juuri sellainen suomenhevonen jonka haluaisin omistaa. 

Tähän vielä syksyllä 2016 vastaan tuli lämminverinen Petteri. Poika oli vasta nuori ja ratsun alkutaipaleella, mutta sillä oli valtavan suuri sydän ja se oli niin lempeä ja ihana. Alkuun oli vaikuksia istua niin isoliikkeisen hevosen selässä ravissa, mutta pikkuhiljaa sielläkin opin istumaan. Petteri oli ihanan herkkä. Sitäkin olisi joskus kiva päästä tapaamaan vielä joskus. Kerkesin vuokraamaan Petteriä vain hetken, koska talli oli niin kaukana kotoa ja lumentulo olisi hankaloittanut liikkumista entisestään.

Etsinnässä on kyllä tälläkin hetkellä vuokrahevonen joko Jyväskylästä tai Kuopiosta. Sen näkee sitten miten asian kanssa käy! 

Pelmailua

Hei taas. En oo kirjottanu kertaakaan tänne miten meillä on menny Pelman kanssa kun sillä oon nyt käynyt sen vähän päälle 4 kk ja tulen vuokraamaan tämän vuoden loppuun. Ei mun heppailussa kyllä oo mitään erityistä kerrottavaakaan, koska teen vuokriksilla melkein samanlaisia juttuja joka kerta!

Ollaan siis keskitytty mun puolesta siihen, että saataisiin Pelmalle sellaset siistit siirtymiset askellajien välissä ja ne menee hienosti nykyään. Hiomista ainakin laukasta käyntiin siirtymiset ravin kautta. Oon myös pyrkiny siihe, että Pelma liikkuis rauhallisesti ilman kiireitä ja mahdollisimman rennosti. Ainahan joka kerta se ei oo tapahtunut, mutta ainakin ensimmäiset 2kk meni aina vaan paremmaks ja sieltä tulikin meidän parhaimpia pätkiä ravissa!

Nyt kun lumet on tullu (tai pikemmin vaan jäät) niin oon keskittynyt enemmän käynnissä työskentelemiseen ja väistöihin. Pelmalla on siis vasen kylki heikompi, joten väistöt oikeallepäin on ollu hankalia. Alusta asti se on ollut kuitenkin osaava siinä mielessä, että osaa sinne oikealle väistää, mutta ei välttämättä jaksa kantaa kunnolla itseään. Nyt kun ollaan menty väistöjä niin hämmästyin miten helposti se oikealle väisti pohkeenväistöä ja väisti ihan kunnolla! Ihan ylpeäksi tekee! Kentän pohjan mukaan ollaan menty myös, mutta vasta nyt parin viikon aikana on alkanu olemaan pohja niin kova, että pikkuhiljaa askellajit on muutenkin kaventunut siihen käyntiin. Pelloilla ollaan myös menty.

Oon kerenny nyt tässä käymään Pelman kanssa maastossa silloin muutama kuukausi sitten ja oon myös päässyt hyppäämään sillä! Tunsin itteni ihan onnettomaks, kun Pelma hienosti ylitti esteitä ja minä myötäsin liikaa ja aina rojahdin kaulalle alastulossa xD. No mutta kyllä sieltä tuli hyviäkin hyppyjä, jossa sain pidettyy kehon kasassa ja myötäämään Pelman liikettä!

Valitettavasti kuitenkin heppailuni taukoavat taas hetkeksi, mutta nyt syynä on keväällä eteen tulevat lukion yo-kirjoitukset, joita on neljä kappaletta. Aika menee vain lukemiseen ensi vuoden puolella ja en halua, että ratsastuksesta tulee itselle minkäänlainen velvollisuus, joka pitää hoitaa viikottain. Haluan siis pitää ratsastuksen mielekkäänä ja olla aina innoissani menossa tallille ja omalla ajallani, joten tämä lienee paras ratkaisu siihen, että pidän taukoa ja keskityn valmistumiseen lukiosta!

Uusi vuokrahevonen!

Tosiaan siis olen nyt päätynyt taas vuokraajaksi aivan mahtavalle hevoselle! Vuokraheppa vaihtoehdoista kaikkein eniten natsahti suomenhevostamma Pelma. Koeratsastus meni hyvin ja ihastuin ensisilmäyksellä. Aloin siis vuokraamaan Pelmaa myös sen takia, että matkaa tallille kotoa on vain 15min ja oman ajan voi sopia joustavasti muiden tallilaisten kanssa. Täydelliset puitteet siis. 

Oon nyt käynyt muutamia kertoja Pelmaa ratsastelemassa ja on mennyt ihan hyvin. Nyt on tullut vähän tahmaisuutta ravin nostoon, joka saattaa johtua satulan hankauksesta tai omasta istunnasta. Jokatapauksessa päälipuolisin on mennyt ihan hyvin ja oon ettinyt niitä nappuloita mistä pitäisi painella, että homma sujuisi. Vaikka Pelma on nuori (6v) se on todella osaava ja aika samalla tasolla mun oman osaamisen kanssa eli menee heB asioita. Ensimmäisellä kerralla oli odotuksena, että ei ole kovin osaava mutta sain yllättyä positiivisesti. Vaikka hiomista löytyy mutta se ei ole ongelma ja haluan olla mukana Pelman matkassa kun siitä tulee hieno. 

Pelma on herkkä ja kuuntelee hyvin mun apuja, vaikka välillä se tahmeus yrittää viedä voiton. Sillä on niin kiva ratsastaa, koska se yrittää myös itse, eikä homma kaadu vain omille hartioille. 

Se mitä oon ottanut itselle pieneksi tavoitteeksi on saada Pelma menemään vähän kootummassa muodossa ja saamaan askellajien väliset vaihdot sujumaan pehmeästi. 

Heppakesä!

Hellou!

Kuten otsikosta voi päätellä olen nyt "taas" alkanut ratsastaa. En tietenkään vielä mitenkään aktiivisesti, mutta olen käynyt nyt pari kertaa taas kokeilemassa ainakin kolmea erilaista vuokris ehdokasta. Kävin 20.6 Killerillä Sydämen Ratsutilan tallilla kokeilemassa Dino nimistä ruunaa.
Lämmiteltiin ja sitten ravatiin molempiin suuntiin kentää ja tehtiin päätyihin pysähdyksiä. Pelkkien pysähdysten jälkeen vaihettiin tehtävää niin, että pysähdyksestä lähdettiin suoraan ravivoltille ja tehtiin sama myös pitkien sivujen keskelle. Välikäyntien jälkeen ravattiin keskiympyrällä taivutellen ja sitten yritettiin laukkaa. Se ei aluksi meinannut nousta ollenkaan vaan ravi vain kiihtyi, mutta kyllä se lopulta sieltä nousi viimein. Dino oli alussa todella tahmea, mutta heti ravien jälkeen käyntikin oli tosi menevää. Dino myös puskee ulospäin, mutta sekin ketkuilu unohtui parin muistutuksen jälkeen. Kokonaisuutena tosi symppis, mutta ehkä hieman liian hidas minulle, jos muistellaan millainen Jopo oli silloin joskus!

11.7 kävin A&K Ponipalvelun tilalla kokeilemassa Kassu nimistä Latvian ratsuponia. Kassu oli todella mukava hakea tarhasta ja muutenkin jo heti symppis alkuun. Alkukäynnissä Kassu oli todella tahmea, mutta kannuskutksella se alkoi liikkumaan vähän reippaammin. Tämäkin kaveri ravin jälkeen alkoi menemään todella reippaasti. Kassu alkoi ravissa myötäilemään kun päästiin isolle päätyympyrälle ja meni kivasti suorillakin myötäillen alas. Tunnen itse olevani tosi ruosteessa xD
Laukka oli todella ihanaa! Vaikka alkuun laukka ei pyörinyt, mutta temmon noustessa istuminen siellä oli todella kivaa. Ei tehty mitään erityistä, kunhan vaan kokeilin ravin, laukan ja väistöt.

15.7 menin sitten heti uudelleen samalle tallille ja tällä kerralla oli vuorossa todella vanha poniystävä Newforestinponi Rosy Zillah eli tutummin Hilla. Olen sillä ratsastanut joskus vuonna 2009 (en muista tarkalleen) kun se oli serkkujen laitumilla muutaman vuoden. Silloin ekalla kerralla taisi olla myös ensimäinen kerta kun lensin hevosen (tai no ponin) selästä. Onneksi silloin oli kuitenkin talvi.
Hillan kanssa tehtiin voltteja, väistöjä, lisäyksiä, peruutuksia jne. koska tiedän sen tehneen hyvän uran tasokkaana kouluhevosena ja katsoin mihin se pystyi. Alkuun Hillakin oli vähän jäykkä, mutta vetreytyi aika nopeasti ja alkoi tekemään töitä vaikka oli todella kuuma. Hilla on nyt 17 vuotta, joten aika lailla saman ikäinen kuin Faline silloin kun sillä ratsastin.

Nyt on vielä vähän lähempänä kotia muutama vuokraehdokas yksityistalleilta ja kokeilemaan menen todennäköisesti seuraavaksi torstaina ennen Helsingin matkaa!

Maaston tarpeessa!

Okei eli kirjoittelen tänne nyt ainakin tämän, vaikka en Petteriä en käy ratsastamassa. Kuviakin löytyi vain pari siltä ajalta. 

Mitä nyt muistelen niin viimeisistä 3 kerrasta ainakin 2 ensimmäistä meni päin mäntyä. Petteri alkoi ennen lumien tuloa temppuilemaan oikein kunnolla ja pukitteli. Olin suunnitellut meneväni kaverini seurassa maastoon ja ensin kokeilla kentällä miten se poika tänään käyttäytyy. Kentällä sitten kuitenkin alkoi tuo häsläys, joten en lähtenyt maastoon yksin virittyneellä hevosella. Sitten pienen kävely pätkän jälkeen kentällä se alkoi sujumaan ihan vanhaan tapaan, vaikka sieltä silti tuli pientä vastaan panemista. 

Seuraavalla kerralla sitten Petteri aloitti huonon käytöksen jo selkään noustessa. Se oli sitten vain noin tunnin pituinen käynnissä työskentely kerta kun raville nostaessa Petteri päätti lähteä laukkaamaan ja tekemään oikein tiukkoja käännöksiä, että meinasi selästäkin lentää.

Viimeisellä kerralla sitten meille pidettiin Susan kanssa tunti, jossa toinen aina meni Petterillä ja toinen liinassa Ciralla. Itse alkuun lämmittelin Petterin ja keksin sille paljon tekemistä. Otettiin vähän raviakin ja siellä meinasi poika taas tehdä omiaan, mutta kyllä se sitten lopetti ihan kiltisti ja päädyin sitten tekemään väistöjä ja temmonvaihteluita ihan vain käynnissä. 

Sitten vaihdoin Ciraan, joka oli ympyrällä liinassa kiinni. Tällöin meillä katsottiin meidän istuntoja ja sitä kuinka paljon oikeasti otamme tukea ohjista. Alkuun huomasi, kuinka jäykäksi hevosen liikkeen myötäys oli muuttunut. Loppua kohden huomasi, kuinka helposti siellä satulassa pysyi, jos vain sai myödättyä oikein ja tarpeeksi. Oli kyllä pitkästä aikaa hyvää harjoitusta. Lopuksi otin sitten taas Petterin ja ratsastin sillä sitten eri tehtäviä ravissa ympäri kenttää. Ravi ja laukka ympyrät ei oikein onnistunut kunnolla, mutta eipähän ollut minkään laista ongelmaa kentällä menemisessä, vaikka ei kuulemma ollut päässyt maastoon tuolla välillä.

Viimeisestä kerrasta jäi todella kiva fiilis, mutta sen jälkeen aika haikeaa oli tallilta lähteä, koska en Petteriä pitkään aikaan näkisi :(

Olen ollut nyt yli puoli vuotta ratsastamatta enkä ole koskenutkaan hevosiin sinä aikana. Alkaa olemaan pieni hinku takaisin selkään kun kesäkin ja kaikki <3